Pääskyt tulivat.
Kävivät tervehtimässä – kuten joka kesä.
Suikkailivat miltei kainalon alta. Voikukkapellon kultaisen , keltaiset
auringot muuttuvat jo hiljalleen laskuvarjojoukoiksi. Yksi pitkä, hento
puhallut ja hahtuvapallo hajoaa: laskuvarjot leijailevat keveästi kuin
lapsuuden muistot; pitkä, pitkä kesä ja aurinko paistoi aina.
Niittyleinikkien aaltoilu lammashaassa – joukossa
metsäkurjenpolvien violetti säestys, ihan pian kevennyksenä kuminan valkoinen
pitsi.
”Takiaispallot” kypsyvät ojanvarsilla,
vierellä metsäorvokin hennon liilan sininen kurkistus.
Metsätähtien harras viattomuus hämärässä
kuusikossa – metsämansikan herkkä lupaus aitan takana.
Kielon tuoksu polun varrella. Lemmikkien
taivaansininen matto koivujen alla.
Vapaat vedet kutsuvat siniseen syliinsä –
puhdistavat syvältä, syvemmältäkin.
Rantakivien lämpö paljaita jalkapohjien
vasten. Valo virtaa – aurinko lämmittää.
Aamulla poimulehdeltä tervehtivät
kastepisaroiden timantit.
Katso syvälle lemmikin sinisiin silmiin –
poutapilven kevyeen pumpuliin.
UNOHDU HETKEKSI KESÄÄN!