Käsittämätöntä kuinka voi nauttia syksystä, sateisista päivistä, pitkistä aamuista... katsella tyynenä tekemättömiä hommia ja hörppiä kahvia rapsutellen toisella kädellä ohi porhaltavaa koiraa. Alkaa olemaan loppusuoralla nämä lokoisat aamut kotosalla ja työt pyörii mielessä yhä tiiviimmin.
Jospa niitä "oikeitakin" töitä vielä osaa tehdä...
... vaan tahtoisko se on kysymys sitten erikseen.
Kyllä se aika kuluis vallan siivillä täällä kotonakin. Riimukylässä on semmoinen ihastuttava piirre, että siellä ei tarvitse oikeastaan koskaan olla yksin... ellei taho!
Nytkin meillä on ollu tiivistä sosiaalista toimintaa niin lapsille kuin aikuisillekin... seuraava postaus koskeekin jo perinteeksi muodostunutta perjantaipannaria, mutta niistä enemmän tuonnempana.
Ei siis menen päivääkään ettei Riimukylän etäjäsen Haltijakummi pirauta ja heti on leipojaiset, askartelutuokio, eväsretki ymsymsyms pyöräytetty käyntiin. Ja aikuisille kahvit!
Tai sitten soittaa Tingelstiina ja jo on ompeluseurat pystyssä...
Tätä se tulee ikävä töissä!!
Nauttikaamme siis tästä ja työntäkäämme työasiat vielä syrjään hetkeksi!
Tangelstiina
Tuota Riimukylän ystävyystunnelmaa olisi ihana päästä itsekin tuntemaan vaan saahan sitä aina tuulahduksen nauttia täällä blogin pyörteissä.
VastaaPoistaLokoisaa se on pivät kotona juu ;o)
Ainakin joskus toisinaan!