Pikku hiljaa suru alkaa muuntua muistoiksi. Nakkitanssi, mökkikorvat, papparaisen liukuva käsitys sääntöjen noudattamisesta, valikoiva kuulo.
Kiitos Heidi ja Janne maailman parhaasta Jumbo-koirasta.
27.9.2001-29.04.2013
lauantai 15. kesäkuuta 2013
Vain yksi voi olla ensimmäinen
Ensimmäinen oma koira, ensimmäinen oma whippet. Muita vaihtoehtoja ei enää ollut, ei hoitoa vaivoihinsa, mutta silti päätös oli kaikkea muuta kuin helppo. Rakas Jumbo päästettiin sateenkaarisillalle ennen vappua. Sydämiimme sekä arkeemme jäi Jumbon kokoinen aukko. Vasta nyt pystyin siirtämään kuvia kamerasta koneelle, koska tiesin siellä odottavan viimeisen yhteisen viikonlopun kuvien.
Pikku hiljaa suru alkaa muuntua muistoiksi. Nakkitanssi, mökkikorvat, papparaisen liukuva käsitys sääntöjen noudattamisesta, valikoiva kuulo.
Kiitos Heidi ja Janne maailman parhaasta Jumbo-koirasta.
Pikku hiljaa suru alkaa muuntua muistoiksi. Nakkitanssi, mökkikorvat, papparaisen liukuva käsitys sääntöjen noudattamisesta, valikoiva kuulo.
Kiitos Heidi ja Janne maailman parhaasta Jumbo-koirasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tiedän tunteen.
VastaaPoistaEi löydy sopivia sanoja.
*halaa* ja taas *halaa*
Ei näissä tilanteissa oikein olekkaan sanoja.
PoistaOnneksi kyyneliä ei tarvitse säästellä!
Tää yhtyy halaukseen ja halaa ja halaa virtuaalisesti ja heti tilaisuuden tullen oikeasti! <3
VastaaPoistaKiitokset halauksista, aina ne murun surua ottaa matkaansa.
PoistaKyyneleet kirpoaa silmiin kun kuvia katsoo, vaikka tietääkin ajan olleen jo enemmän kuin oikea. Halaukset täältäkin ja kiitokset Jumbon hyvästä elämästä hyvässä kodissa.
VastaaPoista