Paris

Mulla on ollut niin ikävä bloggaamista. Nytkään ei oikeasti olisi lainkaan järkevää istua näppäimistön ääressä, mutta teen sen silti. Matkalaukut ehtii purkaa hetken kuluttua ja ehtymätön luonnonvara pyykkivuori pitää puoliaan vaikka kuinka konevoimin sitä vastaan taistelen. Poikanen on kuumeessa, mutta ei kiukkua juuri nyt...

Kutsu juhliin Pariisiin sai matkakuumeen sellaisiin lukemiin, että meidänkin perhe vietti pitkän viikonlopun hulinassa ja vilinässä. Mutkia riitti matkassa, mutta hyviä muistoja on talletettu perheenjäsenten mieliin. Erityisesti omaan mieleen jäi ne lukuisat henkilöt, jotka auttoivat matkamme sujuvuutta kun oma pipo alkoi olla hippasen tiukalla:
- ystävällinen Madam auttoi meidät oikeaan suuntaan kohti hotellia
- juhlien päivänsankari soitti meille taksin kesken juhliensa ja pääsimme kuumeisen lapsen kanssa hotellille helpommin kuin olisi saattanut arvatakkaan
- mummo ja pappa avustivat kotimatkalle lähdössä matkatavaroiden kanssa
- lentokentän kahviossa kaksivuotiaan raivari talttui, kun hänelle tuotiin kahvion toimesta ihan oma kiiviannos
- tuskaisena hetkenä tuliaisten hankinnassa täsmäohjeet suklaan valinnan kanssa olivat kullan arvoisia
- koirat olivat onnesta solmulla vastassa kotona, kun olivat saaneet olla viikon viiden tähden hoitopaikassa

Henkistä painia taas mielessä heittää silmiinpistävän räikeä maailman meno, yltäkylläisen vaurauden ja kodittoman musertuneen olemuksen palapeli.

Ensikokemuksia jos jonkinlaisia.
Nousut ja laskut oli vain positiivisen jänniä, nenäsumute on pop.

Kaksivuotiaan varmuudella: iso lamppu.
Valoisan aikaan nosturi.

Miten voi olla Peugeotin ikkuna näin hieno?

Massimo Dutti ja oiva rotuvalinta ;)

Niin paljon nähtävää, että sulateltavaa riittää pitkäksi aikaa.

Lapset nukkuu.

(Kameran takana hääri koko perhe, en vain minä.)