Osa: Onko mikään kasvi kypsynyt?
Olipa kerran ponit. He olivat juuri aamukävelyllä ja sitten rupesi satamaan. Satoi niin kaatamalla, että ponien täytyi mennä mansikanlehtien alle suojaan.
Kun sade lakkasi, niin sitten pikkuinen ponivauveli sanoi: "Pisara". Hän oli nähnyt pisaroita lehdellä.
Sitten ponit pääsivät kotiin takaisin.
Tytöt olivat sanoneet: "Menemme katsomaan avomaankurkkuja" ja kurkut olivat jo kypsyneet. Keksi halusi istua avomaankurkulla ja he makoilivat yhdessä korkealla kesäkurpitsan päällä. Keksi halusi istua lehden alla.
Anni oli sanonut: "Oi että, minä haluan mennä katsomaan onko tomaatit kypsyneet". "Voi että, ei vielä. Minä kokeilen niitä silti. Pitäisikö mennä jo kotiin? Pitäisi ehkä." Ja niin se teki.
Pomoheppa lähti kävelylle ja sanoi: "No, pitäisikö mennä katsomaan onko vesimelonit kypsyneet?". Ei olleet, melonit olivat ihan pieniä vielä. Ja niin ne olivat. Ja sitten hän sanoi: "Pitäisikö mennä takaisin kotiin?". Mutta sitten, pomo kuuli rapisunaa ja hän sanoi: "Onkohan se käärme? Jos talloisin sen, saisimme ruokaa. Paistankin sen itse." Ja niin se teki.
"Voi! Pitäisikö minun mennä aamulenkille juoksentelemaan?" Hän meni katsomaan onko chilit kypsyneet, niin niitä voisi antaa lahjaksi vaikka. Hän sanoi: "Ei ole, no ei sitten ole kypsiä." Täytyisipä tästä lähteä kotiin.
Keijut menivät katsomaan, ovatko paprikat kypsyneet. "Pitäisikö tästä sitten, hmm, lähteä eteenpäin?"
Pikku Myy sanoi: "Pitäisikö mennä katsomaan, onko valkosipuli kypsynyt?" Ja niin se teki.
Hemuli meni tieteilemään puutarhaamme. Ja niin se teki.
Ja sitten Anniina sanoi: "Onpa kuuma. Pitäisikö mennä lepäilemään, ottamaan aurinkoa tälle päivälle." "Kyllä pitäisi, nyt minä lähden kyllä ulos. Minä voisin lähteä pötköttelemään tuonne ulos." Ja niin se teki. "Onpa kuuma, pitäisikö lähteä takaisin sisälle tuonne."
He päästivät hepat ulkoilemaan, hepat olivat siellä aika varjossa.
Rekvisitöörinä, kuvausassistenttina, tarinankertojana, ohjaajana ja ties missä roolissa toiminut viisivuotiaamme. Yksivuotias teki myös kaikkensa tarinan eteen.
Loistavaa! Odotan jatkoa innolla! :-)
VastaaPoista