lauantai 7. huhtikuuta 2012

Pitkäperjantai

Kirjaimellisesti.

Ensimmäisenä aamulla silmät vielä sikkuralla: "äiti nyt ei tartte nukkua enää yhtään yötä!". 472 kertaa: "joko on ilta?". Kun 4-vuotias odottaa enoa, enotarta ja mummua kylään, niin muidenkin aika tuntuu matelevan. Jälleennäkemisen riemu on kaiken odotuksen arvoinen.

Kulutimme aikaa myös tallityttöilemällä.

Kissanpäivät


Toisen hymy toisen irvistys

Reippainkin apulainen voi hyytyä kotimatkalla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sanoistasi, niitä on aina yhtä mukava lukea.