"Tingelstiina ja Tangelstiina kasvattivat puutarhassaan joulukuusenkoristeita! Ja vappuhuiskuja! Ja ilmapalloja! Ja kuusenkaramelleja ja kynttilöitä ja raketteja ja sähikäisiä ja kaikkea sitä hauskaa ja ihanaa, joka kuuluu jouluun ja uuteenvuoteen ja vappuun ja syntymäpäiviin, kaikkeen mikä on hauskaa!" Tangelstiinan kanat munivat yllätysmunia, joiden sisältä voi ilmestyä mitä tahansa – tietenkin saajan toiveen ja tarpeen mukaan."
Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talo
"Kun joimme kahvia - onneksi olimme aamulla paistaneet vohveleita ja sitten meillä oli mansikkahilloa ja kermavaahtoa - Tangelstiina sanoi:
-Terveisiä rouva Ruusupuulta. Saimme häneltä hiljakkoin kirjeen.
-Voi, tunnetteko te rouva Ruusupuun! Minä huudahdin ihastuneena.
-Tietenkin tunnemme, Tingelstiina sanoi. Hän on meidän kolmas serkkumme äidin puolelta.
-Niinkö? Sitten teistä varmasti oli ikävää, kun hän muutti täältä pois, Onneli sanoi.
-Se on niin hänen tapaistaan, Tangelstiina sanoi. Hän on ihastunut rakentamiseen. Hän rakennuttaa alituiseen itselleen uusia taloja, ja aina niissä on jotakin vikaa, niin että hän ei voi asua niissä, vaan hänen on rakennettava uusi.
-Pelkkää hutiloimista, Tingelstiina sanoi ankarasti.
-Minä luulen että hän tekee sen tahallaan, Tangelstiina arveli.
-Kerrankin hän rakennutti talon taiteilijalle, jolla on kolme kissaa. Ei hän itse tietenkään voinut asua siinä.
-Ja kerran talon eläkkeellä olevalle merikapteenille, Tingelstiina sanoi. Siinä oli allas, jonka vesi koko ajan loiskui, niin että kapteeni luuli olevansa laivassa.
-No, se nyt kerta kaikkiaan on hänen oma pieni erikoisuutensa, Tangelstiina sanoi. Ja aina hän joka tapauksessa löytää jonkun, jolle talo sopii."
(Marjatta Kurenniemi / Onnelin ja Annelin talo 1966)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistasi, niitä on aina yhtä mukava lukea.