Tyttöjen hartain toive hiihtolomalla oli, että teemme hiihtoretken Keitele-järven jäätä pitkin läheiselle laavulle. Ei siinä isosti hiihtämistä ole, mutta pääsee hiihtolomatunnelmaan. No sehän ei ole ollenkaan huono toive. Niin me alettiin auringon aamulla pilkottaessa pakata kamppeita kasaan ja valmistautua retkeen. Mutta mitäs kummaa... aurinko meni pilveen :-(... ja heitti meille varsinaisen myrskytuulen tilalle. Me emme siitä lannistuneet vaan jatkoimme sinnikkäästi valmisteluita.
Pian oli porukka pihalla ja sukset jalassa. Eikun nokka kohti Majalan niemen laavua. Rantaan päästyämme tältä äidiltä loppui urheilumieli... karsea tuuli... purjeen kun olis viritelly käsiensä väliin olis melkoista haipakkaa päässyt... pospäin laavulta... Sinne pääseminen olis tovin sitten kestänytkin.
Ei muutakuin suunnitelmiin muutos ja porukka (nyt jo kovin nariseva ja pettynyt) autoon ja uusiin haasteisiin. Ukki oli aavistus kodasta Keski-Suomen maakuntauran varrelta, jonne olisi pikkuinen kävelymatka. Mikäs siinä sinne sitten. Pettynyt porukka kuskattiin Haapalan koulun ohi kohti maakuntauran risteystä. Puolen kilometrin mäkinen kävely pulkilla ja liukureilla varustettuna nosti jo mielialaa kummasti. Ylämäet käveltiin ja alammäet tietenkin laskettiin! Ja olipa meitä vastassa hauska paikka... kyllä välillä kannattaa muuttaa suunnitelmia pikkuisen eikä antaa ilmojen hallita liikaa. Mäenlaskua, makkaranpaistoa ja mukavaa, niin mukavaa! Tänne menemme uudelleenkin!
 |
| Hietasyrjän kota |
Tangelstiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistasi, niitä on aina yhtä mukava lukea.