Kauheasti suunnittelematta, yrityksen kautta ja rennolla otteella. Sen on näköistäkin, mutta yritän silti jatkaa valitsemallani tiellä tämän suhteen. Kevät-sivuun olen tyytyväinen, kalligrafia vieköön minut mukanaan.
Simppeliksi ajateltu sivu kaipasi aina vaan lisää, tulipahan tuhrailtua pastellikynillä. |
Ensimmäinen kalligrafia-työni ikinä. Lisää harjotusta vaan kehiin, tää on fontteihin ihastuneelle mannaa. |
Lasten saaman muumi-kitaran kääre vaati päästä käyttöön. Harmi, että ajatus "kaikki muumit laaksossa" tuli vasta sivun jo valmistuttua... |
Mä en vaan pystynyt astumaan epämukavuusalueelleni irotkirjaimien sekaan. Ehkä yritän vielä jonain toisena päivänä, ehkä en. |
Voi kumpa tila tai raha rajoittaisi mun hamsterointejani ;) |
Ei siitä hyvä tullut, mutta tulipahan kuitenkin sivu. |
Bonussivu 1 poikasen käsialaa |
Bonussivu 2 tyttäreltä, joka jatkoi tästä omaan päiväkirjaansa joulumuistelu aukeamalla <3 |
Ihania sivuja sun muistikirjassa. Ja suloisia nuo lasten merkinnät!
VastaaPoistaOmien lasten tekemiä katselee niin vaaleenpunasten lasien läpi, että ne tosiaan on sykähdyttäviä! Ja kiva saada niitä tällä tavoinkin talteen.
PoistaIhania sivuja, aivan upeita. Varsinkin tuo täti vihreä ja galligrafia. Ihmettelen kovasti kun sanot että käsialasi tarvii harjoitusta, mun mielestä sulla on aina (niin kauan ku on tunnettu) ollu ja on yhä tosi kaunis käsiala. Enkä nyt tarkoita pelkästään näitä kirjoituksia, joissa olet kirjoittamista miettinyt vaan myös esim ihan työmuistiinpanoja.
VastaaPoistaKiitos sanoistasi.
PoistaKäsiala on ruosteessa, se on aikanaan ollut paljon parempi, siksi koetan sitä jumpata. Rivit menee vinoon, kirjainten koko vaihtelee, kirjainten välit ei miellytä silmää, just name it ;).