Tuplasti haastetta

Ystäväni, kollegani, haastoi minut skräppäämään hänelle muiston yhteisestä työreissusta. Hän puolestaan skräppää minulle sivun samaisesta reissusta. Suostuin oitis.

Emmon blogissa on ollut syksyn mittaa vuoroin vieraissa haasteita. Inspiraatiota, eri tapoja lähestyä samaa harrastusta, upeita töitä. Monta, monta, monta ideaa on omassakin päässä pyörinyt, mutta aina on jäänyt muun tekemisen jalkoihin skräppäys.

Mutta tässä edes yksi! Osallistun sillä Marshan haasteeseen tehdä kuvakollaasi.

En ole kauhean tyytyväinen, työstä puuttuu jotenkin henki, oikea tunnelma. Mutta jospa sitä tekemällä oppisi ja toisaalta onnistuin mielestäni valikoimaan työhön kuitenkin ne parhaat kuvamuistot tuosta oikein mukavasta reissusta.

Syysmuistoja

Ihan kohta on jo joulukuu ja sehän tarkoittaa talven olevan jo ihan kohta täällä! Ihanaa, ällöin vuodenaika alkaa olla jälleen selätetty! Syksyn ankeutta on toki auttanut, että on päässyt päivittäin valosan aikaan ulos.

Joten muistellaanpa syksyä saman tien ihan siitä ilosta, että alkaa olla takanapäin.

Taas mennään kännykän kuvasilla, joiden taso nyt ei päätä huimaa, mutta monia tärkeitä hetkiä on silti tallentunut.

Älä jämähdä kotiin!
Nauti aikatauluttomuudesta vielä kun voit!

Sateellakin voi olla nättiä

Hiekkarannalle koko sakilla (jos sallittua) ja kalenteriin tuijottamatta

"Pappa-koiraa, liian kaukanaa!"

Syksyn kauniit vaatteet
(ruskan värejä unohtamatta)

Joka säällä meno päällä

Kesämuistoja

Pimeä ja kylmä viima saa kaipaamaan kesää. Kesäkuvahaastetta on näkynyt siellä sun täällä, joten tässä itseltä muutama kännykkäräpsy ja paluu lämpöön ja vihreyteen, valoon.

Tässä on vahva tämän vuoden leima, rattaiden kanssa joka päivä johonkin

Edes himppasen hevoselämää; ensimmäistä kertaa maastoestetuomarina kenttäkisoissa

Neiti neljä vee osaa ja tekee jo vaikka mitä

Kun herra nolla veekin osaa jo itse kaasuttaa, ohjauksesta saa muut huolehtia

Omat tärkeät hetket poikien kanssa lenkkeillen.
Ja ihan silmiin koskee katsoa,
miten lihaskunnosta näkee kuinka paljon enemmän olisi pitänyt mennä...

Ystävät <3.
Tässä mm. Tangelstiinan kanssa kaupunkifestarointia

Ystävämme Hermanni

Saimme ystäviltä Hermannin, josta porukalla huolehdittiin. Laitettiin Hermannin lapset matkaankin, vaikka nämä kiertolaiset ei oikein ole mun pala kakkua.

Ruokintaa ja sekoittelua, pienen leipurin hymyilevät kasvot

Yksi lapsukaisista matkalla uuteen kotiin

Ja kylläpä oli hyvää

Tässä vielä kirjeen teksti, jos joku kaipaa joskus sähköisenä:

Hermanni on ystävyyskakku, joka ei ole rahalla ostettavissa:  sen voi saada ainoastaan lahjana. Hermanni perustuu luonnonmukaiselle hiivaprosessille ja se valmistuu kymmenessä päivässä. Älä laita Hermannia jääkaappiin vaan pidä se huoneenlämmössä. Älä myöskään laita Hermannin päälle kantta vaan peitä se esim. pyyheliinalla.

1. päivä   Tänään sait Hermannin. Kaada hänet kulhoon.
2. päivä   Hämmennä Hermannia 2-3 kerta päivässä (mielellään puulusikalla).
3. päivä   Hämmennä kuten eilen.
4. päivä   Hermannilla on nälkä. Anna hänelle 2dl vehnäjauhoja, 2,5dl sokeria ja 2dlmaitoa.
5. päivä   Hämmennä taas 2-3 kertaa.
6. päivä   Hämmennä vielä.
7. päivä   Ja vielä.
8. päivä   Ja vielä.
9. päivä   Hermannilla on taas nälkä! Anna Hänelle sama satsi kuin neljäntenä päivänä. Jaa hänet sen jälkeen viiteen samankokoiseen osaan. Jaa neljä osaa ystävillesi tämän reseptin kera. Yhden osan pidät itselläsi.
10. päivä  Hermannilla on taas nälkä! Nyt hän saa ruokaa viimeisen kerran.

             Anna hänelle:

                      1 dl rypsiöljyä 

                      2,5 dl sokeria

                      3,5 dl vehnäjauhoja

                      1 tl suolaa

                      1 tl leivinjauhetta

                      1 tl soodaa

                      2 tl kanelia

                      3 munaa  

                      2 omenaa raasteena 

                      100 g suklaata rouhittuna 

                      100 g pähkinöitä rouhittuna 

Sekoita, kaada mannasuurimoituun vuokaan ja paista 175 °C (vähintään) tunti. Ja hyvää tulee, NAM!!!

Tonttuhattusia!

Voi että mää en oo mikään virkkaaja.. oikeasti melkein inhoan sitä. Miksi sitten saan kauhean inspiraation virkata apinalandian tonttuhattukuvasta tytöille tonttuhattuja?? JOulu?? Tai ehkä se inspiroiva ihana kuva raikkaasta ja erilaisesta tonttuhatusta?! 

JOkatapauksessa lasten oksennusten siivittäminä minä virkkasin. 

Virkata voi myös ilmeisesti toisella silmällä, kun toinen lukee elokuvan tekstitystä. Elokuvat vihtuivat, lapset oksensivat vuoronperään ja minä virkkasin hoitotoimenpiteiden välissä. Olen siis neljä päivää nököttänyt sisällä ja katsonut elokuvia virkaten ja hoitaen okesentelevia ja vaikeroivia tyttösiä. Ja okei, myös yhden päivä ja yön itse oksentaen. Nyn tuntuu, että seinät kaatuu päälle!!! 

HEI, ihan kiva mennä töihin! :-)

Tarkoitus oli ottaa ihanan suloinen kuva piirtämään kumartuneista tonttuhattupäistä, mutta siihen olin liian voipunut ja voimaton oman tautini jälkeen ja yksi tonttuhattu ehti matkustaa onnellisen omistajansa kanssa kouluun odottamaan joulujuhlan esitystä... IHANAA!!! Lauantaina on lasten joulujuhla... jospa siitä syttyisi joulun kipinä sydämeen!?

Saanko esitellä: Tildan uusi Enni-nukke.
 Armaalta Tingelstiina-kummilta syntymäpäivälahjaksi saatu!

Kyllä kyllä suunnitelmissä on kuten mekkotehtaassa konsanaan ruveta tehtailemaan näille iki-ihanille nukkesille vaatteita... kunhan joudetaan... Mutta PSSSSST... mahdolliset toiset tämmöiset nuket ovat vielä joulusalaisuuksia!!!

Tonttuhattu toimii myös sairashattuna ja helpottaa kuulemma oksentamista ja tekee iloisen mielen!!!

Joulutunnelman jäljillä Tangelstiina

Joulukalenteri olla pitää

Monena vuonna olen ostanut itselleni kalenterin. Sellaisen kuvakalenterin, jossa kuva jatkuu. Tiedättehän, sellainen jossa puun oksalle ilmaantuu istumaan tiainen eikä sellaista, jossa taivaalle tupsahtaa luukusta rumpu kapuloineen tai muuta yhtä jouluista sekä visuaalisesti kaunista.

Monena vuonna olen myös askarrellut kalentereita ilahduttamaan ihanaisia ihmisiä lähipiirissäni. Toivottavasti niiden saaminen on ollut yhtä mukavaa kuin niiden tekeminen. Luukuissa tekstit, joiden idea lähti Ökömökön blogista, muokattuna kalenterin saajan mukaan. Materiaalina joulun mainoslehtiä, nämä kuvat vuosien takaa (näköjään koirankarvoja on ollut sohvassa yhtä paljon kuin nykyäänkin):

Kalenterin ripustuslenkkinä paperikassin sanka.
Samalla tämä ripustin toimi salaluukkuna,
jossa oli toisessa kalenterissa kauneimpien joululaulujen aikataulut
ja toisessa sahramia sekä leivontaohje.

Luukkujen kiinnityksessä oli hieman ongelmaa, osa aukesi itsestään :(

Erivärinen versio,
ystävälleni jonka kanssa jaamme ihastuksen monochrome-maailmaan.

Jos löydän lisää kuvia myöhemmiltä vuosilta, päivittelen kuvia tänne.

Mutta takaisin ensimmäiseen aiheeseen eli jouluun, jota ei tule ilman kalenteria. Tänä vuonna oma kalenterini on tämä, tuskin maltan odottaa:

Elämääkö vain

Ikä tekee tepposia, sitä huomaa muuttuvansa. Sinänsä tietysti ihan mukavaa etten olekkaan ikiteini, mutta on silti vähän pelottavaa huomata tilaavansa ja pitävänsä lehdestä Kotiliesi! Samaa sarjaa on fanittaa "Vain elämää"-ohjelmaa. Miten hyväntuulinen sarja, miten taitavia laulajia. Ja aika onnellista sekin, että mies on halunnut ostaa uudet kajarit ennen tätä sarjaa, ei sen jälkeen ;).

Erin on suosikki entistä vankemmin, mutta tämä kappale, oi ja vau.

"Jos mä oisin sä, kyl mäkin oisin mun kaa". Jos näin voisi sanoa rehellisesti peilikuvalleen, niin eikö asiat olisi aika hyvin? Ja kuinka kaukana ollaan Matteuksen evankeliumin käskystä: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."


JK Ostin myös vaaleanpunaiset lakanat, meille itselle. Kohta en hämmästy enää mistään.

Joulumyyjäisten aikaan

Joskus lapsuudessa olin pienen kotipaikkani markkinoilla myymässä saunavastoja yms. eikä kukaan ostanut mitään. Niinpä nyt aika lailla jännittää... Itse tehtyjen tuotteiden joulumyyjäiset alkavat muutaman tunnin kuluttua ja ystäväni kanssa varattiin yhteinen pöytäpaikka.

Eli jos liikutte Ritaharjun suunnassa tänään yhden ja viiden välillä, niin tulkaahan tervehtimään :).

Tuotevalikoimani valikoitui kierrätyksen ympärille, josta olen oikein hyvillä mielin. Sain käyttöön varastosta sitä, tätä ja tuota. Tuotteita ei ole paljoa, mutta toisaalta minulla on niille kaikille käyttöä, jos kauppa ei syystä tai toisesta käy. Ja koska ainakin itse myyjäisissä käydessä kalastelen myös ideoita omiin puuhasteluihin, niin jos edes pisaran verran tartutan kierrätysaskartelun siementä, niin hyvä.

Perheemme sisäpiirivitsi kuuluu "tein itse, säästin". Niin valitettavan vitsi tämä kyllä on, koska materiaalien hinnat ovat helposti valmista tuotetta korkeammat. Joten senkin puolesta olen tyytyväinen, että askartelin tällä kertaa tuotteita, joissa ei materiaalien hapottomuudesta tarvitse piitata. Sinne meni konvehtirasiaa, kempparituotepakettia, käytettyjä kirjekuoria, vanhoja joulukortteja, vaatteista leikattuja silkkinauhoja jne.

Ystäväni lainaleikkurit pääsivät hommiin, paketeissa on käytetty todella kauniita pahveja

Jämää ja kierrätystä, askarteluinnon jakoa

Mainoslehtisestä kirjekuoria

Vaatelappusten uudet vaatteet

Linnuille evästä, edes kaura on kotimaista

Päivitystä myyjäisten jälkeen:
- seura oli loistavaa
- ihmisiä kävi, enemmänkin olisi mahtunut
- tuotteita ostettiin ja kierrätysaskartelun vastaanotto oli positiivista, jes!

Kuusi

kesäkuvaa on ollut esillä monessa kahlaamassani blogissa. Niinpä siis minäkin tähän marraskuun harmauteen tongin kesämuistoja esille. Moni kesäkuvakin näytti harmaalle... on tuota sadetta piisannut!

Äiti ja esikoinen melontapuuhissa Kangaslammen muistorikkaissa maisemissa!

Ukkimummilassa Upan kesäkukkia Ukin rakentelemilla portailla.

Muoniossa rantasaunalla: Kuuma sauna, kylmä Muonionjoki vesi, takkatuli, hyttyset, hyvä seura, lasten ilo! Ja maisema!!!

Kalajoella... odoteltiin vesipuiston aukeamista... meidän perhe olisi nauttinut tässä paikassa vietetystä päivästä ehkä enemmän kuin vesipuistosta, mutta tulipahan sekin koettua.

Ensteks ihanin kesäkakku! Ohje löytyy täältä

Loppukesän mekkotehdas... kiitos minua ja Tingelstiinaa inspiroineen Mekkotehdas Blogin !!! On tullut ommeltua kaikki ylimääräiset pöytäliinat, verhot ja jämäkankaat mekoiksi... onnistuneiksi tai epäonnistuneiksi mekoiksi, mutta mekkoja on ommeltu ja on niitä jopa pidettykin!

Jos sitä saisi joulun nurkasta kohta kiinni??!! Meinaa olla vaikeaa tässä vesisateessa... minä niin kaipaa pikkupakkasta! Enhän vaadi paljon??

Tangelstiina

Enkeleitä päiväämme!

Niin sinulle kuin minullekin!

Tangelstiina

Kuinkas teillä päästään vaipoista eroon??

Hiljaa hiipii...

JOULU nurkkiin, tonttu kerrallaan.

Eilen siivottiin lastenhuoneet joululaulujen raikaessa...

ja kaikki oli innolla mukana hommassa...

kukin omalla tyylillään:

Esikko järjesteli täsmällisesti valisemaansa nurkkaa,

tosikko tanssitti pikkusiskoa,

Ja Käkkisväkkis kimpoili sinne tänne ja huiski tavaroita mennessään :-)

Kynttilät palaa!

Juhlapöytä saa olla paikoillaan jouluun saakka ja

heinäseiväshökötys kanssa...

Siihen vain oli keksittävä viirinauhan tilalle jotkain hengettömämpää:

Kynttilät lasipurkeissa!

Tonttuja

ja pikkuinen kuusi!

Tunnelmallista viikonjatkoa

Tangelstiina!

Niin on tultu

Tähän hillittömään juhlakauteen! Synttäreitä joka kuukausi ja kaiken päälle Joulu!

Lisäksi kaikenlaiset halloveenit, pikkujoulut ja kissanristiäiset.

Mutta mikäs sen ihanampaa,

saa laittaa uuden pöydän juhlalankut käyttöön ja leipoa <3

Kuopus sai lahjaksi Coloren leivontasetin... herkullinen jo itsessään!

Ja eikun synttäriherkkuja vääntämään! 

Tässä valmistuu Ystäväkakku Hermanni sopivati syntymäpäiväjuhliin. 

Kiitos vaan Tingelstiina <3

Juhlapöytä valmistuu

Tildan juhlapöytä!

Huomatkaa moittiva tuijotus pöydän takaa!

Säännöllisesti sorrun tekemään muffinsseja... vai onko ne nykyään vaan niitä supermuodikkaita kuppikakkuja? Mene tiedä. Mutta ikinä en niissä onnistu. Ihanien houkuttelevien pulleiden sijaan, niistä tulee vääjäämättä tuollaisia littosia, mitkä pitää naamioida jotenkin! 

Tässä vielä pari kuvaa esikoisen elokuvasynttäreistä, mitkä oli lokakuussa... ja nyt suunnitellaan kiivaasti jo nysävierun kemuja :-)

Juhlimisiin Tangelstiina