maanantai 26. marraskuuta 2012

Joulukalenteri olla pitää

Monena vuonna olen ostanut itselleni kalenterin. Sellaisen kuvakalenterin, jossa kuva jatkuu. Tiedättehän, sellainen jossa puun oksalle ilmaantuu istumaan tiainen eikä sellaista, jossa taivaalle tupsahtaa luukusta rumpu kapuloineen tai muuta yhtä jouluista sekä visuaalisesti kaunista.

Monena vuonna olen myös askarrellut kalentereita ilahduttamaan ihanaisia ihmisiä lähipiirissäni. Toivottavasti niiden saaminen on ollut yhtä mukavaa kuin niiden tekeminen. Luukuissa tekstit, joiden idea lähti Ökömökön blogista, muokattuna kalenterin saajan mukaan. Materiaalina joulun mainoslehtiä, nämä kuvat vuosien takaa (näköjään koirankarvoja on ollut sohvassa yhtä paljon kuin nykyäänkin):


Kalenterin ripustuslenkkinä paperikassin sanka.
Samalla tämä ripustin toimi salaluukkuna,
jossa oli toisessa kalenterissa kauneimpien joululaulujen aikataulut
ja toisessa sahramia sekä leivontaohje.

Luukkujen kiinnityksessä oli hieman ongelmaa, osa aukesi itsestään :(

Erivärinen versio,
ystävälleni jonka kanssa jaamme ihastuksen monochrome-maailmaan.

Jos löydän lisää kuvia myöhemmiltä vuosilta, päivittelen kuvia tänne.


Mutta takaisin ensimmäiseen aiheeseen eli jouluun, jota ei tule ilman kalenteria. Tänä vuonna oma kalenterini on tämä, tuskin maltan odottaa:


1 kommentti:

  1. Oi että mä niin rakastin tuota kalenteria. Tykkään siitä kun toista muistaa jollain jossa on ajatus mukana. Ja nuo kuvat oli tosi ihania. Muutamista taisintehdä korun ja osa taitaa olla vieläkin jemmassa.

    VastaaPoista

Kiitos sanoistasi, niitä on aina yhtä mukava lukea.