Sadonkorjuuta, ihanaa. Kun välipalaksi pistellään vadelmia, herukoita tai omenoita omalta pihalta, on onni moninkertainen. Pinsettiotekkin treenautuu kuin huomaamatta.
Myönnän, että mielessä pyörähti kustannukset, kun pari vuotta sitten hankittiin kymmenkunta vadelmantainta. Satoa näyttää onneksi tulevan sen verran, että rahallisestikkin hankinta kannatti. On kuitenkin mahdotonta arvottaa rahassa kaikkea sitä positiivista mieltä, jota puskien tuottamista marjoista seuraa. Miksi piti uhrata edes muutama ajatus rahalle? Jospa jatkossa ei tarvitsisi.
 |
| Tuoreena tai kiisselinä, mielummin miten vaan |
 |
| Isosiskolta pieneksi jääneet kurarukkaset toimii nelivedon jalansuojina |
Järgyttävän siistit tossut!!!!!
VastaaPoistaMun täytyy kans myöntää, että olen nauttinut niiiiin paljon oman pihan antimista, vaikka ne vielä ovatkin suht niukat. Ja vaikka niihin pitkä penni onkin mennyt, niin on se vaan ihana näky, kun tulee kotiin ja vastassa on tyytyväisen näköinen neiti joka rouskuttaa oman puun omenaa pihamaalla.
VastaaPoistaJa hyvä idea laittaa noi kurakinttaat jatkokäyttöön. Peukutus!