Purkoosia seuraa neuloosi

Suomen kielessä parasta on keksityt sanat. Kuka tahansa voi keksiä uuden, jos ei sopivaa tule mieleen. Kuulija yleensä ymmärtää siitä huolimatta.

Pari vuotta sitten ihastuin harmaasävyiseen virovillavyyhteen Tallinnan joulumarkkinoilla, mukaanhan se lähti. Meni aikaa, näin Petunian ohjeen ja se jäi mielen sopukoihin. Jossain blogissa oli monochrome-petunia ja se oli siinä! Emmo järjesti aivan mainion arvonnan (en käsitä miksei sen suosio ollut huikea?) ja jos tuollainen huivi ei ole yhtä kuin Tingelstiina, niin ei mikään. Noo, käsialani on puikoista-kuuluu-nitinää tiukkuudeltaan, mutten tullut silti tarkastaneeksi tiheyttä. Sitkeästi tein loppuun, mutta päättely jäi ja huivi uppoutui käsityökorin uumeniin lojumaan, niin harmitti sen onneton koko.

Joten purkoosia kehiin, ei se siitä murehtimalla sopivammaksi kasva.

Vieraileva ruttukin ihmettelee, mitä sitä noin pienellä huivilla tehdään!

Jäähyväisheilaukset

Viimeisin Moda lojuskeli tuossa näkysällä joitain päiviä ja aina vaan lujempaan ääneen alkoi kansikuvan neule houkutella tarttumaan puikkoihin. Itse en tulisi tuollaista neuletta pitämään, mutta etenkin neuleen värit houkuttelevat jo kovasti! Joten, lankavarastostani reippaan aniliininpunainen vironvilla kerälle ja tyttärellehän tuollainen vaatteiden päälle puettava olisi talveksi ihan omiaan. Mallikin sellainen, että menee vähän pidempään myös tuollaisella ripeästi kasvavalla. Ja hei, löytyyhän varastosta turkoosiakin villaa saman vahvuisena! Että HarmIlukin vaan kerälle ja langat odottelee tekijäänsä.

Mitenkään ei malttaisi odottaa, mutta koska olen asettanut itselleni loppuvuoden tavoitteeksi vähentää keskeneräisiä töitä, niin pari niistä on viimeisteltävä ennenkuin (taas) aloittaa uuden työn.

Minulla on ongelma. En pidä siitä, miltä langat kerittynä näyttää. Vyyhdellä langat hivelee silmää, mutta eipä niitä auta siitä suoraan neulomaan ryhtyä. Kerät pyöriikin ärsyttävästi pitkin lattioita, holtittomasti keräävät koirankarvat hyvään jemmaan. Keriminen myös lennättää pölyä hirveen hirveen paljon ja minä olen laiska siivoamaan. Kerimiskoneen hankinta olisi tällaiselle sunnuntai-neuloskelijalle silkkaa turhaa materialismia, omatunto ei moiseen suostu. Ei ole suuret murheeni nämä, mutta silmiin sattuu katsella.