Pakko-treffit

Välit ompelukoneeseen eivät ole kovin lämpimät. On hyvin valitettavaa nimittäin, että äitini ompelukokemus (vuosina toki pidempi kuin minulla on ikää, sisältäen myös useita ammattilaisvuosia) ei periytynyt minulle geenien mukana. Lahjattomathan ne vissiin harjottelee tai jotain? ;)

Mutta kun pusikossa rytisi, lääkäri paikkasi (jälleen kerran olen niin kiitollinen toimivasta lemmikkieläinpäivystyksestä) ja kauluri ei takatassulta suojaa, niin ei se auttanut kuin nostaa kone pöydälle ja yrittää. Kauluri on epäkiitollinen myös lauman muille koirille, Pikoa "ämpärin" lähestyminen laumakaverin päässä haittaa jo kovastikkin.

Onneksi oli pakko ottaa kone esiin! Miten mukavaa ompelu olikaan, pitkästä aikaa. Oikeasti naurattaa melkein ääneen, miten vaadin itseltäni ammattitason lopputulosta uskomattoman vähän harjoittelun seurauksena. Hymyilyttämään pistää myös ompelukoneen omistaminen, eri-paras valmistujaislahja on kyllä se.

Ell teki nättiä jälkeä

Juoksumantteliin lisävarusteena lahkeet ja poolokaulus.
Takajalan rapsutuksilta haavaa panssaroi terveysside.

Hihnailua hihnailua hihnailua...

Haava on/oli siisti kun mikä,
mutta Namppasen elämäntyyli sen verran rajua menoa,
että puolitoista viikkoa tikkienpoistosta
ja kotipiharallitusta oli liikaa.
Taas vähän himmaillaan hetki. ÄH!